6.1.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

B oli entiselle miehelleen A:lle ja tämän äidille C:lle toimituttamiensa haasteiden nojalla Vaasan RO:ssa kertonut, että hänen ja A:n välillä oli 10.9.1974 toimitettu ositus, jossa oli todettu, että B:llä oli avioliittolain 94 §:n nojalla oikeus saada vastiketta A:lta 12 839 markkaa 19 penniä sen johdosta, että A oli 23.9.91973 loukaten B:n avio-oikeutta lahjoittanut C:lle osuutensa isänsä D:n kuolinpesästä. Vielä osituksessa oli katsottu, että A:n oloihin nähden oli ollut sopivaa lahjoittaa neljännes tuohon kuolinpesään kuuluvan rakennuksen arvosta eli 21 250 markan arvosta omaisuutta C:lle, vaikka B:n tietämän mukaan A oli muutoin ollut täysin varaton.

Kanteessaan B oli vaatinut ositusta muutettavaksi siten, että hänelle olisi vastikkeena määrättävä puolet A:lle kuuluvasta osuudesta D:n kuolinpesästä eli 19 901 markkaa 68 penniä ja että A velvoitettaisiin korvaamaan B:lle A:n menettelystä aiheutuneet kulut 2 000 markalla sekä että C:lle annettu lahja tai sen arvo avioliittolain 40 a §:n nojalla määrättäisiin palautettavaksi B:n ja A:n yhteiseen pesään siinä määrin kun se oli tarpeen B:n avio-oikeuden toteuttamiseksi tai vaihtoehtoisesti A:n ja C:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle mainittu vastike ja että tuolle vastikkeelle oli suoritettava laillinen korko lahjoitushetkestä lukien.

A:n ja C:n vastustettua kannetta RO p. 16.12.1974 oli lausunut selvitetyksi, että pesänjakaja oli kanteessa mainitussa osituksessa todennut, että A oli 28.1.1965 kuolleen isänsä D:n jälkeen 23.9.1973 toimitetussa pesänosituksessa ja perinnönjaossa sopinut äitinsä, D:n lesken C:n kanssa omaisuuden jaosta siten, että C sai koko omaisuuden ehdolla, että hän vastasi pesän veloista ja luopui vaatimasta A:lta tämän ja B:n puolesta maksamaansa velkaa 3 500 markkaa. Pesänjakaja oli katsonut, että D:n kuollessa hänen pesäänsä kuuluvan kiinteistön rakennuksesta oli ollut valmiina kolme neljäsosaa ja että neljäsosa rakennuksesta oli valmistunut sen jälkeen C:n toimesta. Pesänjakaja oli arvioinut kiinteistön D:n jälkeen suoritetun ositus- ja jakotoimituksen hetkellä 100 000 markan arvoiseksi, josta arvosta tontin osuus oli ollut 15 000 markkaa ja rakennuksen 85 000 markkaa. Kun saaman pesän irtaimen omaisuuden arvo oli ollut 347 markkaa ja pesän velat olivat yhteensä 18 300 markkaa, pesän säästö oli ollut 82 047 markkaa. Kuolinpesän veloista C oli ennen jakotoimitusta suorittanut 2 440 markkaa 27 penniä. Lisäksi pesänjakaja oli katsonut, että A:n menettelyä, siltä osin kun siihen sisältyi, että hän luovutti päältä päin c:lle neljänneksen rakennuksen arvosta sekä edellä mainitut 2 440 markan 27 pennin ja 3 500 markan määrät, ei voitu katsoa sellaiseksi A:n oloihin soveltumattomaksi menettelyksi, josta syntyisi vastikeoikeus. Sen sijaan pesänjakaja oli katsonut, että muulta osalta A luopuessaan perintöosuudestaan oli käyttänyt väärin oikeuttaan vallita omaisuutta, johon toisella puolisolla oli avio-oikeus, ja täten aiheuttanut sellaisen omaisuuden oleellista vähentymistä. Kun D:n pesän säästö oli ollut 82 047 markkaa ja pesänjakaja oli siitä vähentänyt neljänneksen rakennuksen arvosta ja C:n suorittamat velat 2 440 markkaa 27 penniä, olisi jaettavana ollut omaisuutta 58 356 markan 73 pennin arvosta. Tästä olisi A:n osuus ollut 29 178 markkaa 37 penniä. Kun A:n ja B:n velka 3 500 markkaa vähennettiin, olisi A:n osuudeksi jäänyt 25 678 markkaa 37 penniä. Tämän perusteella pesänjakaja oli katsonut, että B:llä oli oikeus saada A:lta vastiketta puolet viimeksi mainitusta määrästä eli 12 835 markkaa 19 penniä. Koska puolisoilla ei ollut ollut jaettavaa omaisuutta, vastiketta ei voitu osituksessa suorittaa.

Huomioon ottaen että D:n kuolinpesän varat olivat D:n kuollessa ainoastaan vähäisessä määrässä ylittäneet sen velat sekä että tuon pesän omaisuuden kartuttamisen oli osoitettu tapahtuneen yksinomaan C:n ansiosta, RO oli katsonut, että A:n hänen luopuessaan perintöosuudestaan edellä mainitulla ehdoilla ei ollut katsottava käyttäneen väärin oikeuttaan vallita avio-oikeuden alaista omaisuutta. Sen vuoksi ja koska tämän luopumisen johdosta C:n haltuun jäänyttä omaisuutta ei voitu määrätä luovutettavaksi eikä C:tä A:n ja B:n pesään kuulumattoman voitu velvoittaa suorittamaan korvausta saamatta jääneestä vastikkeesta eikä vastikevaatimus myöskään aiheuttanut saamisoikeutta toista aviopuolisoa vastaan, niin ja kun B ei myöskään ollut näyttänyt perustetta kanteessaan esittämälleen 2 000 markan suuruiselle kuluvaatimukselleen, RO oli hylännyt kanteen.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, t. 16.3.1978 oli katsonut selvitetyksi, että A tosin oli asianosaisten avioeron jälkeen luopunut perintöosuudestaan isänsä D:n jälkeen siten, ettei B ollut voinut omaisuuden osituksessa saada vastiketta, jonka ei ollut näytetty olevan suurempi kuin pesänjakajan vahvistanut 12 839 markkaa 19 penniä, mutta koska C:n ei ollut luovutusta vastaanottaessaan katsottava tienneen tai edes pitäneen tietää, että lahjoituksen käsittävä luovutus loukkasi B:n oikeutta, HO oli tällä perusteella jättänyt asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan. B oli velvoitettu suorittamaan A:lle ja C:lle yhteisesti korvaukseksi heillä vastauksen antamisesta HO:ssa olleista kuluista 300 markkaa.

B pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. A ja C vastasivat hakemukseen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Mäkinen: myönnän muutoksenhakuluvan ja tutkin jutun. Menettelemällä pesänjakajan osituskirjassa toteamin tavoin A on, ottamatta asianmukaisesti huomioon B:n avio-oikeutta, antanut äidilleen C:lle lahjaksi muuta kuin avioliittolain 38 §:ssä sanottua omaisuutta ja siten aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen. Osituksessa ei ole voitu B:lle tulevaksi vahvistettua vastiketta osaksikaan suorittaa. C:n on olosuhteet huomioon ottaen katsottava tienneen tai ainakin pitäneen tietää, että lahjoitus loukkasi B:n oikeutta. C:n saaman lahjan arvo on pesänjakajan A:n luopuman osuuden arvoksi toteamat 25 678 markkaa 37 penniä ja B:lle tulevan vastikkeen määrä siten 12 839 markkaa 19 penniä.

Edellä mainitulla perusteilla, hyväksyn B:n ensisijaisesti esittämän lahjan palauttamista koskevan vaateen, harkitsen oikeaksi, muuttaen HO:n tuomiota, vaatimukset muilta osin hyläten avioliittolain 40a §:n 1 momentin nojalla velvoittaa C:n heti palauttamaan saamansa A:n perintöosuuden tai sen arvon A:n ositettavaan omaisuuteen siinä määrin, että B tulee saamaan hänen hyväkseen osituksessa vahvistetun vastikkeen 12 839 markkaa 19 penniä. B:n vapauttamista suorittamasta A:lle ja C:lle HO:n määräämää oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevalta osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Takala oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Mäkinen.